
Litografia oli 1930-luvulla melko harvinainen grafiikan menetelmä. Sen merkittävin suomalainen käyttäjä oli Matti Visanti (vuoteen 1936 Björklund). Kalevalan kuvituksen lisäksi Visanti kuvitti myös monia muita teoksia ja teki mm. maisemalitografioita Lapin-matkoiltaan.
Visannin omaperäinen kivipiirrostekniikka soveltui hyvin hänen ekspressionistiseen ilmaisuunsa, jolle oli ominaista vauhdikas viivankäyttö. Ensimmäisissä Kalevala-aiheisissa kivipiirroksissa 1931-32 näkyy vielä tussitekniikan vaikutus, mutta pian hän siirtyi käyttämään syövytystä ja raaputustekniikkaa.
Isojen litografioiden jälkeen Visanti kehitteli Kalevala-kuviaan maalauksellisempaan suuntaan ja loi niihin hämärän yleissävyn ja dramaattisen tunnelman. Modernista eurooppalaisesta kuvaperinteestä Visantiin vaikuttivat mm. Chagall ja Gauguin. Visanti alkoi Kalevala-kuvissaan käyttää luonnonmystiikkaa ja symbolista kerrontaa sekä luopui kokonaan kansantieteellisestä ja historiallisesta aineistosta.
Visannin monikymmenvuotinen työskentely Kalevalan parissa sai omana aikanaan epäilijöitä, sillä hän oli irrottautunut perinteisestä suomalaiskansallisesta Kalevala-tulkinnasta. Tikanojan tuli ja päätös kustantaa 1938 Visannin kuvittama Kalevala oli rohkea kulttuurihistoriallinen teko.